 |
| Tältä ei tämä yhdistelmä ole näyttänyt muutamaan vuoteen... |
Viime päivät on mennyt hoidellessa pikku asioita. Kolikko tuoppi on viety pankkiin Rouvat olivat pankissa muuten äärettömän huvittuneita, kun kysyin matkashekkejä. Pitihän sitä kysäistä, että vieläkö sellaisia käytetään....ei kuulemma. 70-luku oli kulta-aikaa kyseisille fläbäreille.
Kävin ostamassa jopa uuden kameran, kun sattui olemassa tarjouksessa. Kysyin myyjältä että onko hyvä, ja myyjä siihen että paras mitä tuolla rahalla saa (99€). On muuten sellainen myyntislougani että meikäläinen ei voinut enää ohittaa tarjousta. Pakastin sulaa parhaillaan, ja aamulla söin sieltä viimeiset jätökset pois. Tiskit on tiskattu, ja roskat kerätty ainakin jo kasaan.
Rinkka odottaa täyttäjäänsä sohvan nurkalla. Minulle on aina äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta pakata etukäteen, joten todennäköisesti tämä jää jälleen kerran lähtöpäivälle. Olen kuitenkin hankkinut etukäteen joitakin todennäköisesti tarpeellisia tuotteita. Esim muovilautasen. Väitän, että kun päräytän esim Amsterdamissa kyseiselle Nalle Puh-lautaselle purkin spamia, saan huomattavan määrän katu-uskottavuutta.
No mutta sitten se tärkein. "Teemu, miltä nyt tuntuu?" Suoraan sanottuna tuntuu aivan helvatan hienolta. Jännittää myös ihan mukavasti. On kuitenkin meikäläisen ensimmäinen reissu yksin, ja noinkin pitkä. Uskon toki, että asiat menee hienosti. Hivenellä itsesuojeluvaistoa, ja sopivalla määrällä maalaistolloa, pärjää aina! Eurooppa, here I come!
Teemu
Hyvä Jore tai Teemu! Ihan miten vaan. Sinulla on vielä pidempi aika edessä, kun palaat lomalta. Minä tein ton tempun 43 v. vanhana. Eli siis sanoin itseni irti - lähdin opiskelemaan....elämää kai? Sen jälkeen maailma ja minä olemme olleet toisenlaisia. Et tule katumaan!!! Tsemppiä. Elämä kaipaa rohkeita ja oman näköisiä päätöksiä. Onnea matkaan!
ReplyDelete